Kiitos kommentoijalle.

Joskus puhuminen vaan on niin vaikeeta.

Silloin kun on niin paljon sanottavaa, ettei tiedä mitä sanois.

Mä vihaan sitä tunnetta.

Mä oon avoin persoona, mun on helppo jutella muille ja mulle on helppo puhuu.

Silloin ku en osaa sanoo mitään, mua alkaa ahdistaa, koska haluisin saada mun ajatukset kuuluville.

Eilen mä toivoin merkkiä siitä, että mun rakas katselee mua sieltä kaukaa, missä ikinä onkin.

Se lähetti mulle tähdenlennon...

Mutta mä en nähny sitä, vaan mun kaverit näki.

Sitten toivoin uudestaan...

Ja saapui uusi tähdenlento, mutta mä en nähny sitäkään.

Well, we all cry at the same time tonight.